Kuurin kulmilla ollaan

Kuurin kulmilla ollaan

Kuuri elämää

Kun muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran laskin jalkani näille Vanhan Rauman mukulakiville niin oli se aika huikea tunne. Ihmettelin ja ihmettelen vieläkin katuja, kujia, portteja ja kauniita puutaloja.  
Miten talot sijoittuvat niin lähekkäin, toinen toisessaan kiinni. Talojen pihoille johtaa portit. Nuo salaperäiset portit sulkevat sisäänsä sisäpihojen puutarhat joihin tekisi mieli kurkistaa. Olla ihan ihanan rehellisen utelias.

Vanhat puutalot seisovat katujen varsilla ja yksikään talo ei ole samanlainen, jokaisella talolla on oma luonteensa. Talojen koosta voi päätellä kuka on ollut rakennusaikana vähän varakkaampi kuin toinen. Talot soljuvat katujen vierillä värikkäinä kuin karkkikaupan hyllyt.

 Talojen rivin saattaa katkaista yllättäen vaikka tiilirakennus joka pitää kainalossaan viereiset puutalot. Yllättäen kaikki ovat juuri oikealla paikallaan.



Ennen talot antoivat asukkailleen oman nimensä. Varsinainen sukunimi saattoi jopa unohtua arkikielestä vuosien saatossa. 

Vanhan Rauman taloilla on myös nimet jotka voit lukea talon seinästä tai portinpielestä.

Kiinnostuneena tutkimme myös tämän paikan Kuninkaankatu 5:n nimeä missä paitapainomme sijaitsee. 

Tämä talo on KUURI. 


Paikalla on ollut asutusta jo monta sataa vuotta. Vanhan Rauman sivuilla on ensimmäinen tieto tontin omistuksessa vuodelta 1756. Tontti oli kuulunut postimestari Sonckille.

Tässä on ollut asuinrakennuksia, aitat, liiteri, makasiinit, vaunuvaja ja navetta parvineen sekä vähän peltoa. Navetassa ollut ehkä lehmiä,  possuja ja tallissa kulkuväline eli hevonen. Pihalla kanat kuopsutelleet ja kissat loikoilleet pihakivillä silloin kun eivät olleet hiirestämässä tallinvintillä.  Pyykit pesty ja huuhdeltu ehkä läheisessä Raumanjoessa. 


Puutarhassa kasvatettu omat lantut ja syksyllä puutarhasta poimituista marjoista tehty mehua. Eletty elämää tässä ja nyt.

Jokainen sukupolvi lisää oman sormenjälkensä muuttuvaan maailmaan. On tehty uusia katuja, purettu jotain pois ja jotain jätetty. Jugend tyylisiä asuinrakennuksia muutettu liiketiloiksi kuten tämäkin missä nyt Paitapuotimme sijaitsee. 

Vanhat hirsirakennukset ovat kestäneet vuosisatoja niin sadetta kuin aurinkoakin. Rakennuksista pidetään hyvää huolta täällä Vanhassa Raumassa. 


Enää eivät hevoset rouskuttele vihreää ruohoa tämän talon takapihalla vaan takapihan ovat valloittaneet peltiset menopelit. Ruohokin on muuttunut asfaltiksi. Onneksi monessa paikassa on vielä vihreät sisäpihat.  Sellaista vihreää keidasta mekin kaipaamme. Miten mukava olisikaan istua puutarhakeinuun juomaan päiväkahvit Puotinallejen kanssa.Mutta ei hätää sillä muutaman askeleen päässä on Kontion Kahvila josta voi kahvin hakea ja istua vaikka portaille juomaan.   Kuvassa Paitapainon Ari ja ovensuussa Popon Sakke vaihtamassa aamun kuulumiset.

Sisäpihat ovat monessa paikassa usean perheen yhteisiä keitaita.  Vaikka täällä ei puutarhapihaa olekaan niin yhteisen sisäpihan jaamme mekin.  Täältä löytyy Verho-Tuominen, Life, Kenkäkauppa Popo, Sisustusompelu Kartiini ja Jarin Kuvakaupan kuvastudio.
Entisajan yhteisössä oli oman alansa ammattilaisia kuten suutareita, räätäleitä, valokuvaaja, ompelijoita, seppiä. Ammattinimikkeet vaihtuneet mutta edelleenkin samoja asioita ja tekemisiä teemme.
Alansa mestareita kaikki. Paitapainomme on kuin sepän paja. Ahjomme on prässi + 155 astetta. 

Kuuri elää ja hengittää edelleenkin, kuten kaikki nämä sadat vuodet. Eletään tässä mukana ja sinäkin olet tervetullut.

Kirjoittaja on Arispon Puotipuksu eli Leena

ps. Kauppakatu ja Kuninkaankatu ovat täynnä ihania putiikkeja. Poikkea myös ns. sivukaduille sillä sieltä löytyy mitä upeimpia kuvakohteita kamerallesi

Kommentit

Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentin.